Masennus ja korona

Koin eilen henkisen romahduksen, itkin silmäni punaisiksi ja turvonneiksi kun joka tuutista tulee koronaa. Bussissa jengillä on kauppakassit pullollaan tavaraa ja kainalossa useampikin wc-paperirulla pakkaus. Tuntuu ihan maailmanlopulta kun kaupan hyllyt on tyhjiä. Kauppakeskukset autioita. Tapahtumia perutaan. Matkustuskieltoja asetetaan. Ei hyvä mitä tulee masentuneeseen ihmiseen jolle tärkeintä on rutiinit.

Masentunut on yksin demoniensa kanssa. Illat ja nukkumaan meno aika on pahimpia. Huoli huomisesta ja läheisistä kasvaa yön pimeinä tunteina megasuuriksi. Minä asun vielä yksin niin olen todella yksin  ei ole syliä johon käpertyä pakoon pahaa maailmaa.

Vaikka kuinka hoet itsellesi että se tulee jos on tullakseen ei auta yhtään sen enempää kuin että peset käsiäsi hullun lailla. Yskit oikea oppisesti kyynärvarteen niin silti saat kauhistuneita katseita julkisissa kulkuneuvoissa. Linnoitautuminen neljän seinän sisälle yksin kauhukuvien kanssa ei sekään ole ratkaisu. Seinät kaatuvat päälle. Yritä siinä sitten nukkua yösi rauhassa kun nenä on tukossa, silmät turvonneet itkusta, Mieli musta.

Siis mikä avuksi. Somessa olo ei auta kun facebuukkikin on täynnä koronaa. Radio ja tv myös.

Äänikirjat, dvd:t ja uuden kasvun ihmettely yksin luonnossa. Sekä taide terapia oman pöydän ääressä.

siinä minun keinoni yrittää selvitä tästä kaikesta edes vähän aikaa. Loputtomiin ei sekään auta.