ystävyys ja ystävänpäiväkortit

Tällä kertaa kuvina on tekemäni ystävänpäiväkortit ja tekstinä kerron ystävyydestä omalta kohdaltani.

Minulla ei ole koskaan ollut sellasia ystäviä joille on voinut soittaa esimerkiksi 24/7 eli mihin vuorokauden aikaan tahansa.  Ei sydänystäviä jotka olisivat kulkeneet lapsuudesta asti.
Äitini on parasystäväni mutta en soita hänellekkään yöllä vaikka tarvittisinkin äitiä yöllä.
Veli minulla myös on mutta velisisko suhteemmme on ongelmallinen, kohtelias mutta ei läheinen.
Mulla on some ystäviäkin vähemmän kuin muilla mutta en anna sen häiritä sillä en halua edes some frendiksi ihmistä jota en ole koskaan livenä nähnyt( yhtä poikkeusta lukuunottamatta)

 Mutta nyt olen löytänyt Ystävän isolla Y:lla. 

ei se edelleenkään ole 24/7 soita koska vaan ystävä mutta paras mahdollinen silti. Tunnen hänen seurassaan että kelpaan hänelle omana itsenäni, masentuneenakin hän ei pelkää että masennus tarttuu  niinkuin jotkut ihmiset ympärilläni luulevat. ( ei hän ei ole poikaystävä)

Joten valoa on tunnelinpäässä näkyvissä.

Koska blogini on julkinen niin en mainitse häntä tässä nimeltä.

Ja sitten on vielä kassäkaverit joita tapaan tiistaisin työväen opiston kurssilla joka on tarkoitettu mielenterveys kuntoutujille.

Kun olin vielä työelämässä niin olihan minulla silloin tietysti työkaverini mutta kun en enään ole niin välillä tunnen itseni yksinäiseksi vaikka olenkin tottunut elämään ja olemaan yksin.